If it ain't broke don't fix it

Ihmiskroppa on aihe mikä puhuttelee monia. Se on aihe mistä jatkuvasti kirjoitetaan lehdissä. Se on jatkuvasti meidän silmien alla. Pitäisi olla sitä pitäisi olla tätä. Kirjoitetaan että pitäisi hyväksyä oma kroppa sellaisenaan kun se on. Kuitenkaan niin ei anneta. Toisena päivänä ihannoidaan hoikkaa vartaloa. Seuraavana päivänä onkin otsikko "kurvit kunniaan". On muka ihan okei hehkuttaa kurvien ja muotojen puolesta, ja todeta että nainen on nainen kun on muotoja. Koska kaikki laihat ihmisethän ovat vapaaehtoisesti laihoja. Laihalle voi sanoa "sinustahan näkee läpi". No, näin ei kuitenkaan aina ole. Moni laihakin varmasti haluaisi enemmän muotoja, mutta kun on siunattu hoikkuudella niin sitten on. Ei ole mielestäni oikein ylistää toista vartalotyyppiä ja samalla lytätä toinen. Ylistää saa ja pitääkin. Mutta sen voi tehdä lyttäämättä toista vartalotyyppiä.

En myöskään ymmärrä näitä "Squat" eli kyykkäys kehotuksia liitettynä littanaan takapuolen kuvaan. Ikään kuin yhtäkkiä kaikkien pitäisi olla fitissä kunnossa. Eivät kaikki naiset halua pyöreätä pyllyä tai ainakaan se ei välttämättä ole heidän prioriteetti numero yksi tai edes kahdeksan. Kyllä varmasti jokainen nainen sen tietää että treenaamalla sen vartalon saisi timmimmäksi ja pakarat pyöreämmäksi, mutta eivät kaikki yksinkertiseti halua tai jaksa. Ymmärrän tottakai motivaatio kuvat, mutta ne ovatkin asia erikseen. Liian paljon vain näkee niin sanottuja dissaus kuvia.

Enkä tosiaan puhu tässä nyt itseni puolesta. Itse rakastan treenaamista ja erityisesti juurikin pyöreä takapuoli on minun suurin tavoitteeni kuntosalilla hikoillessa. Ymmärrän vain myöskin sen, että kaikille se unelma vartalon tavoittelu ei ole elämässä kovinkaan tärkeä asia. Itselle on. Mutta mikäli se ei ole, voivat ulkoiset paineet mitä ympäristö ja media luo olla kovakin paikka. Tulla luulo että ei kelpaakaan, kun kurvit onkin vyötäröllä eikä takapuolessa. Haluan sanoa että oli ne missä tahansa, sinä kelpaat kyllä!

Sitten toinen juttu. Kauneuskirurgia ja täyteaineet. Voitettuani Miss Helsinki kisan sain palkinnoksi lahjakortin kauneuskirurgia liikkeeseen. En oikein löytänyt sieltä palveluita mitkä olisi olleet minulle tarpeellisia. Kolmentuhannen euron lahjakortti jäi siis käyttämättä, lukuun ottamatta yhtä kasvohoitoa. Minulle oli alusta asti selvää minkälainen roolimalli haluan olla mikäli menestyn kisassa. Halusin osoittaa etenkin nuorille, että mikäli menestyy kisassa ja on julkisuudessa, ei se ole mikään edellytys lähteä korjailemaan itseään. Osoittaa myös sen, että ei tarvitse olla muuta kuin jo on. Palkinto oli vain mahdollisuus, mikäli olisin halunnut joitakin operaatioita. Mutta en halunnut, olen tyytyväinen itseeni näin. Vaikka rintani voisivat olla toki suuremmat, olen silti tyytyväinen millaiset ne ovat. En tietenkään väitä, että olisin aina samaa mieltä. Voi hyvinkin olla että painovoiman puuttuessa peliin myöhemmin elämässä, hankin silikonit. Ei sitä koskaan tiedä. En siis ole mikään totaalikieltäytyjä, enkä missään nimessä niitä tai muitakaan operaatioita vastaan. Jokainen tekee omalle vartalolleen mitä itse ikinä haluaa ja mikä parhaalta tuntuu. On todella hienoa että on vaihtoehtoja.

Omalla esimerkilläni haluan kuitenkin osoittaa, että "If it ain't broke don't fix it". Eli ei pidä liian hepposin perustein mennä korjailemaan jokaista pientä virhettään. Ne "virheet" on niitä mitkä tekee sinusta sinut. Kyllä minullakin voisi olla isommat huulet ja suoremmat hampaat, ja näyttäsin varmasti paremmalta jos olisi, mutta silloin en enään näyttäisi minulta kun näytän nyt. Enkä halua muuttaa minua. Ainoa tapa millä olen muokannut itseäni on tapahtunut kuntosalilla, eikä neulan tai kirurgipöydän alla.

Rakasta ja arvosta itseäsi sellaisena kuin olet. <3

Kuva: Nikita Tikka