If it ain't broke don't fix it

Ihmiskroppa on aihe mikä puhuttelee monia. Se on aihe mistä jatkuvasti kirjoitetaan lehdissä. Se on jatkuvasti meidän silmien alla. Pitäisi olla sitä pitäisi olla tätä. Kirjoitetaan että pitäisi hyväksyä oma kroppa sellaisenaan kun se on. Kuitenkaan niin ei anneta. Toisena päivänä ihannoidaan hoikkaa vartaloa. Seuraavana päivänä onkin otsikko "kurvit kunniaan". On muka ihan okei hehkuttaa kurvien ja muotojen puolesta, ja todeta että nainen on nainen kun on muotoja. Koska kaikki laihat ihmisethän ovat vapaaehtoisesti laihoja. Laihalle voi sanoa "sinustahan näkee läpi". No, näin ei kuitenkaan aina ole. Moni laihakin varmasti haluaisi enemmän muotoja, mutta kun on siunattu hoikkuudella niin sitten on. Ei ole mielestäni oikein ylistää toista vartalotyyppiä ja samalla lytätä toinen. Ylistää saa ja pitääkin. Mutta sen voi tehdä lyttäämättä toista vartalotyyppiä.

En myöskään ymmärrä näitä "Squat" eli kyykkäys kehotuksia liitettynä littanaan takapuolen kuvaan. Ikään kuin yhtäkkiä kaikkien pitäisi olla fitissä kunnossa. Eivät kaikki naiset halua pyöreätä pyllyä tai ainakaan se ei välttämättä ole heidän prioriteetti numero yksi tai edes kahdeksan. Kyllä varmasti jokainen nainen sen tietää että treenaamalla sen vartalon saisi timmimmäksi ja pakarat pyöreämmäksi, mutta eivät kaikki yksinkertiseti halua tai jaksa. Ymmärrän tottakai motivaatio kuvat, mutta ne ovatkin asia erikseen. Liian paljon vain näkee niin sanottuja dissaus kuvia.

Enkä tosiaan puhu tässä nyt itseni puolesta. Itse rakastan treenaamista ja erityisesti juurikin pyöreä takapuoli on minun suurin tavoitteeni kuntosalilla hikoillessa. Ymmärrän vain myöskin sen, että kaikille se unelma vartalon tavoittelu ei ole elämässä kovinkaan tärkeä asia. Itselle on. Mutta mikäli se ei ole, voivat ulkoiset paineet mitä ympäristö ja media luo olla kovakin paikka. Tulla luulo että ei kelpaakaan, kun kurvit onkin vyötäröllä eikä takapuolessa. Haluan sanoa että oli ne missä tahansa, sinä kelpaat kyllä!

Sitten toinen juttu. Kauneuskirurgia ja täyteaineet. Voitettuani Miss Helsinki kisan sain palkinnoksi lahjakortin kauneuskirurgia liikkeeseen. En oikein löytänyt sieltä palveluita mitkä olisi olleet minulle tarpeellisia. Kolmentuhannen euron lahjakortti jäi siis käyttämättä, lukuun ottamatta yhtä kasvohoitoa. Minulle oli alusta asti selvää minkälainen roolimalli haluan olla mikäli menestyn kisassa. Halusin osoittaa etenkin nuorille, että mikäli menestyy kisassa ja on julkisuudessa, ei se ole mikään edellytys lähteä korjailemaan itseään. Osoittaa myös sen, että ei tarvitse olla muuta kuin jo on. Palkinto oli vain mahdollisuus, mikäli olisin halunnut joitakin operaatioita. Mutta en halunnut, olen tyytyväinen itseeni näin. Vaikka rintani voisivat olla toki suuremmat, olen silti tyytyväinen millaiset ne ovat. En tietenkään väitä, että olisin aina samaa mieltä. Voi hyvinkin olla että painovoiman puuttuessa peliin myöhemmin elämässä, hankin silikonit. Ei sitä koskaan tiedä. En siis ole mikään totaalikieltäytyjä, enkä missään nimessä niitä tai muitakaan operaatioita vastaan. Jokainen tekee omalle vartalolleen mitä itse ikinä haluaa ja mikä parhaalta tuntuu. On todella hienoa että on vaihtoehtoja.

Omalla esimerkilläni haluan kuitenkin osoittaa, että "If it ain't broke don't fix it". Eli ei pidä liian hepposin perustein mennä korjailemaan jokaista pientä virhettään. Ne "virheet" on niitä mitkä tekee sinusta sinut. Kyllä minullakin voisi olla isommat huulet ja suoremmat hampaat, ja näyttäsin varmasti paremmalta jos olisi, mutta silloin en enään näyttäisi minulta kun näytän nyt. Enkä halua muuttaa minua. Ainoa tapa millä olen muokannut itseäni on tapahtunut kuntosalilla, eikä neulan tai kirurgipöydän alla.

Rakasta ja arvosta itseäsi sellaisena kuin olet. <3

Kuva: Nikita Tikka

More than just a pretty face

Kuka olen. Valtaväestölle olen tuikituntematon. Jotkut ovat kuitenkin saattaneet nähdä lehdissä tai telkkarissa vilahtamassa. Olen kuitenkin paljon muutakin kuin lehdistä voi lukea, tai instagram kuvistani nähdä. Haluaisin kertoa kaiken minusta. Mutta siinä menisi pieni tovi. Joten kerron vain seikkoja sieltä täältä, mitkä ovat mahdollisesti muokanneet minusta juuri minut.

Olen tyttö joka on laukkaillut pitkin maastoja pullealla shetlanninponilla. Omistanut kymmeniä pehmoleluja. Viettänyt tunteja ulkona leikkimässä ja tutkimassa luontoa. Vartuin lapsuuteni pienellä maatilalla Karkkilassa. Myöhemmin myös eri paikoissa, sillä muutimme usein. Elämässäni on aina ollut paljon eläimiä. Koiria, kissoja, poneja ja hevosia. Minulle on ollut ihan tyypillistä nukkua samassa pedissä kuuden koiran pennun kanssa ja maistella kissanruokaa. En siis ole ollut mikään citytyttö, vaan niin lande kun lande vaan voi olla. Muutin lapsuudessani paljon, vaihdoin koulua ala-asteen aikaan lähes joka vuosi. Vietin lapsuudessa myös paljon aikaa Kreikassa. Kreikka onkin jäänyt minulle vahvasti sydämeen. En ole mistään rikkaasta perheestä, mikään ei ole koskaan ollut itsestään selvää. Siitä huolimatta olen saanut nähdä ja kokea paljon. Kreikassa olessamme pidin huolta muutamasta kulkukoirasta ja haaveekseni tuli pelastaa kaikki Kreikan kulkukoirat perustamallla löytöeläinkoti. Haaveeni kuitenkin kaatui pian, kun tajusin että eihän sillä oikein itse elä. Lottovoittoa siis odotellessa. Minulla on aina ollut vahva auttamisen halu. Unelmani olisikin olla niin rikas, että voisin tehdä pelkkää vapaaehtoistyötä. Eläinten hyvinvointi on erityisesti minulle tärkeä asia. Mutta yhtä vahvasti myös ihmisten auttaminen. Vähän yli vuosi sitten päätinkin tehdä jotain konkreettista auttaakseni muita. Otin selvää millaista vapaaehtoistyötä voisin tehdä. Tällä hetkellä toimin tukihenkilönä yhdelle nuorelle. Olen todella pitänyt tästä tukihenkilönä toimimisesta. Mikäli sinäkin haluaisit toimia tukihenkilönä, pääset tästä linkistä tutustumaan toimintaan lisää.

Pienilläkin teoilla voi olla suuret vaikutukset. Ja vaikka et voisi pelastaa koko maailmaa, voi auttaa edes yhtä. Pienillä teoilla voi tehdä jonkun toisen elämästä parempaa. Hankkiessa vaikka lemmikkiä, pidä mielessä että maailma pursuaa kodittomista eläimiä, joten tsekkaa ensiksi vaikka löytöeläinkodit. Auttaminen ja maailman parantaminen on aihe mistä voisin jauhaa loputtomiin, mutta yritän pitää ensimmäisen postaukseni lyhyenä. Ehkä kirjoittelen siitä myöhemmin ihan oman postauksen.

Olen erittäinen kiitollinen äidilleni, joka on kasvattanut minusta juuri tällaisen. Sekä meidän lukuisat lemmikit, jotka ovat opettaneet minulle pyyttetöntä rakkautta ja empatiakykyä. Moni kuka ei minua tunne, saattaa kuvieni perusteella arvostella ja luokitella minua. Minulla on paljon vähä pukeisia kuvia minusta, mutta miksi ei olisi. Olen tyytyväinen itseeni ja ihmisvartalo on minusta kaunis, miksi sitä tulisi niin paljon peitellä. Jokainen vartalo on kaunis. On kuitenkin jokaisen oma asia haluaako sitä tuoda esille vai ei. Itse en näe siinä mitään pahaa. Mutta jotkut pitävät tätä vähäpukeisuutta "tyrkkynä", ei pelkästään minun toimesta vaan usein törmään tähän sanaan kun on naisista kuvia esim alusvaattesillaan.

Olen kuvissani usein hyvinkin tällättynä, itseruskettavassa uineena, feikkine hiuksineni ja ripsineni. En ole kuitenkaan pinnallinen ihminen, kuin ainoastaan itseni suhteen. Rakastan laittautumista ja muuta naisten hömppää. Mutta kukapa ei!

Kiitos kun luit ja tervetuloa seuraamaan elämääni. Rakastan ajatella paljon, joten varmasti tulette kuulemaan paljon mielipiteitä ja ajatuksiani aiheesta kuin aiheesta. Aloitan myös opiskelut Makeup Mondo koulussa, joten meikkaaja-maskeeraja koulutuksestani pääsette myös lukemaan. Sekä ihan yleisesti elämästäni.


Toivottavasti viihdytte blogini parissa! <3